I am large, I contain multitudes

Luon aika tiedostamattani hahmoja ihan joka paikkaan. :<

Aina kun tulee pelattua The Heroes of Might and Magicia, tahdon ne infernotyypit, koska siellä on sankareina Nymus (<3), Octavia ja fail-Marius, ja onnistuin jo ekalla pelikerralla kehittämään niille eeppisen tarinan. Tai vähemmän eeppisen, mitä Nymukseen nyt tulee, koska sitä ei kiinnosta valtakunnan etu.

Aina kun pelataan Carcassonne -lautapeliä, niin minun vihreillä tyypeillä on joka pelikerralla erilainen yhteiskunta, jota kyllä usein johtaa lihava ja juoppo pormestari. Ne pyrkii kehittymään joka kerralla, mutta sitten ne taas ottaa takapakkia. Lempityyppini on kärryt! :o
Tai kun pelataan Tikalia, niin retkikuntani koostuu kaikesta muusta kuin 20:sta oranssista puupalkista.

Tykkään mmorpg-peleistä, koska saan luoda hahmoja ja tykkään kirjoittaa, koska saan luoda hahmoja ja tykkään roolipelata, koska saan luoda hahmoja, ja sitten käytän suuren osan ajastani ajattelemalla hahmoja ja näen untakin pelkistä hahmoista.

Ei siinä mitään, pääni on täynnä porukkaa, mutta sitten itketään näille IKEA-mainoksille. Katsoin pienenä sellaisia leffoja kuin Urhea pieni leivänpaahdin, jossa oli jälkeen jätettyjä kodinkoneista ja ahdistava autojen hautausmaa, niin kai nyt olen luonut tuolle lampulle koko elämäntarinan ennen kuin joku äijä tulee sanomaan, että oletko sä vähän tyhmä.

Jännittää. Pääsin mukaan meidän ainejärjestön näyttelytyöryhmään. Se vastaa Ilokiven ruokalan näyttelyiden kuratoinnista, taiteilijoiden valitsemisesta, ripustuksesta ja vähän kaikesta sellaisesta. Olisi nyt sitten torstaina yhden portugalilaisen taiteilijan näyttelyn pystytystä ja maanantaina heti Riga Vargasin avajaisiin avuksi. :o

Tykkään siitä, miltä tämä näyttää CV:ssä. Koska tuo on pienessä mittakaavassa juuri se Minun Juttu. Ja sitähän minä suunnittelin tähän kaupunkiin palatessani, että nyt sitten mukaan kaikkeen. Että nyt menee hyvin.

Rakastan Don Johnson Big Bandin Running Mania. Uhoa harmonikalla! Se on kaikkien musiikkifetissieni yhdistelmä, ja annan jopa sen tietokoneäänen mennä tällä kertaa.

Ja <3
The applause, the attention, and bliss
For to run is divine and we long
To be light, to be fast, to be strong
Those legs ain't legs, they're wings or wheels

And never look back when you're hungry at heart
When you run you depart, it's upon you to start
Running and stunning in every regard

Katsottiin viikonloppuna monta jaksoa Freaks & Geeksiä ja vihdoinkin se Reservoir Dogs. Se oli aika ihana. Fanitin Mr. Orangea ja Mr. Pinkiä ihan mielettömästi. Voi Mr. Orange. Eikä ottanut edes pahaa kertaakaan.
Olen päässyt jo monen leffan verran K18-merkintöjen yli! Suurin osa niistä on kyllä ollut sellaisia, että olen nähnyt jopa muutaman paljon pahemman K13-rainan. Taidan pelätä niitä joskus aika turhaan.

Ja sain kaverin kiinni korvaan. Eikä kyllä kukaan ole minulle valehdellut, kun on sanottu, että industrial sattuu. Voi hyvä perkele. Ei se ylempi reikä niinkään, mutta tuli kyllä kirottua ja puristettua Heinin kättä sen tokan kanssa. Vuosin verta metroon.
Se on kiva, tuntuu paranevan aika kehnosti. Niskat on ihan sairaan jumissa, kun nukun vaan epämieluisalla kyljellä.
Ihan eka lävistys, niin on se nyt silti hienoa~.

En halua tehdä esitelmää, en edes Heinen kanssa. Pitää saada kaikki kokoon tänään, ja olen huono kokoamaan mitään tietoa, ja vielä huonompi toimimaan ryhmässä.

Vaikka meillä on Mary Douglas, joka nyt on aika kiinnostavaa luettavaa, koska enpä nyt suoraan sanoen ole tullut ajatelleeksi, että multa on likaista lähinnä silloin kun se lojuu jossain parketilla, eikä suinkaan ole likaa siellä kukkapenkissä.
Ja pätee aika hyvin minuun, että kun stressaan jostakin koulujutusta tai jostain muusta, niin saatan ihan yhtäkkiä ruveta siivoamaan ihan järjettömästi, vaikka ei se paska minua pari tuntia sitten häirinnyt.

On niin tuskaista, kun kyllä minä sisäistän kaiken tiedon itseeni varsin hyvin ja tykkään lukea ja oppia, mutta en minä niitä nyt mitenkään osaa koota 10 minuutin kiinnostavaksi power point -esitelmäksi ryhmässä, jossa meitä on kaksi samanlaista nihkeää ihmistä, eikä minua suoraan sanoen voisi moinen vähempää huvittaakaan.

Sen sijaan haluan vain tehdä näin.. ;_;

Menen huomenna lävistämään korvani Helsinkiin. :o Yritän olla kovin rohkea. Helsinkiin siksi, että Heini voi pitää minua kädestä.

Enkä päässyt mukaan museologian opintomatkalle, joten pitää kierrellä lauantaina vähän museoita itsekseen ja kirjoitella raportteja, että saa kurssin läpi. Käväisen siinä aamupäivästä Amos Andersonilla (tai vaihtoehtoisesti EMMAssa, mutta voi herraisä, ei oikein jaksaisi Tapio Wirkkalaa), Leikkilinnassa ja Suomen valokuvataiteen museossa (tämän voisi korvata teatterimuseollakin, mutta en tiedä!). Jos jotakuta nyt kiinnostaa moinen, niin seurassa on aina mukavampaa.
Harmi sinänsä, ettei missään noissa oikein ole mitään erityisen upeaa ja kiinnostavaa tällä hetkellä.
..Leikkilinnassa on kyllä Barbie-näyttely.

Ja minua ehkä taas tanssittaa kovasti, niin voisin pistäytyä illalla jossain DTM:ssä. Seuraan saa jälleen liittyä, jos tuntuu siltä~.
Muutenkin saa nykäistä hihasta, jos on jotain mielessä. Koska tämä on ainut vapaa viikonloppuni koko kuussa. D: Muut lauantait istun luennolla 08:00 - 16:30 ja kuuntelen infoa tuhohyönteisistä. Tai jostakin turhasta. Tuhohyönteiset sentään on aika mielenkiintoista kuunneltavaa. Tosin niissä on se vaara, että jos ruuassa mönkii jotain vipeltäjiä, niin olen enemmän innoissani niiden tunnistamisesta kuin niiden hävittämisestä.

Huomenna on ensimmäinen tenttini, jota en ole koko surullisen yliopistoaikani aikana automaattisesti jättänyt väliin, ja johon aion marssia suoraan ajattelematta, että ei tule mitään, menen uusintaan. Ja aion shainia ja loistaa ja selittää ummet ja lammet maantieteellis-historiallisesta metodista ja antropologian suhteesta muutokseen. Iltasatuinakin luen Ninalle Myytillisiä tarinoita.
Tai vaihtoehtoisesti ne kysyvät juuri ne asiat, joista en ymmärrä yhtään mitään (oi kansatieteen kulttuurianalyysi ja faustus -kausi) ja reputan.

Vietin aamun täyttäen kalenteriani loppuvuodelle ja ainoa asia, mitä haluan oikeasti sanoa on: 8D
Marraskuu vetää minut hautaan, mutta siinäpähän mennään potkien ja huitoen.

Tekisi mieli köyttää itsensä kiinni Kallon kivikkoon.

"Porin satama Mäntyluodossa aikoo täyttää Kallonlahden laajentaakseen satama-aluetta. Vaarassa on lahden tuhoutumisen lisäksi Kallon ainutlaatuinen miljöö sekä luonto. Rekkaliikenne lisääntyy Uniluodon ja Mäntyluodon läpi, mutta ennenkaikkea lahden täyttö on ekokatastrofi kaikille."
"Nykyisen suunnitelman mukaan Kallonlahti tulisi muuttumaan lähes kokonaan kivikentäksi."

Ei merkitse ehkä paljon mitään, ellei ole viettänyt puolta lapsuuttaan siellä, ellei se olisi se paikka, jonne aina haluaa kunnon myrskyllä, ellei istuisi siellä joka helvetin Porin reissullaan vain rauhoittuakseen ja tunteakseen olevansa kotona. Tai siis, mitä helvettiä, se on minulle tärkein paikka koko maailmassa.

Ja siinähän sitten katson mitä tapahtuu. Ei tunnu lainkaan mitättömältä.

Käytiin eilen juoksemassa. Ajattelin, että kuolen, kun pääsin kotiin. Vedin helvetisti vettä, kävin jääkylmässä suihkussa ja rojahdin täriseviltä jaloiltani sohvalle valittamaan, ja sitten soi ovikello. Siellä oli kasa.. tyyppejä, jotka tuijotti, ja sanoin niille hämilläni hei yöhousuissa, hiukset märkänä ja naama punaisena. Sitten Kannu tunki jalkojen välistä, sysäsin sen takaisin ja sanoin, ettei meillä mitään kissaa ole ja ne nauroi.
Yksi sanoi: "Sorry to disturb"
Toinen sanoi: "Se on suomalainen, idiootti"
Sitten olimme kaikki hetken hiljaa.
Ne halusi lähteä kanssani bailaamaan, mutta pyysin niitä palaamaan joskus toiste, niin lähden ilomielin.
Yksi sanoi: "Pidä hauskaa koiran kanssa!"
Toinen sanoi: "Kissan, idiootti."

Toinen kontakti naapureihin, voisin sanoa. Ensimmäinen oli kun niillä oli grillijuhlat, ja raahustin pyykkituvalle ainakin kolmesti. Ne halusi minut mukaan, mutta sanoin, että ei pysty, kun wow-nörtin illat voi olla hektisiä. :( Ne ei taida enää ikinä puhua minulle.

Olen koukussa kakkosen sunnuntaiaamujen jumppatuokioihin. Ne tulee aina kierosti Alfredin jälkeen, ja kun näen ne, on pakko jumpata.
Oli jo tarpeeksi hirvittävää yrittää olla onnellinen meritähti, mutta tänään olin kauhuissani, kun piti ruveta vetämään sambaa yöpuvussa.
En tiedä mitä teen, kun ne repii esille jumppapallon. Auttakaa minua. D:

En suinkaan yritä lukea tenttiin.

Vuosi eteenpäin! Voin ylpeänä taputtaa itseäni selkään. Sain lapaset, huulirasvaa, hienoa suklaata, tupakan kulttuurihistoriallisen kirjan ja Markukselta kortin, jossa postimerkki tulee yli reunojen ja siinä lukee "hyvää syntymäpäivää t. Markus". Se on ihana. Isä kirjoitti minulle nolona runon. Minua itketti. On vähän ikävä kotiin. Kasvikin toivottavasti pärjäilee eteenpäin, vaikka Kannu nyrsikin jo suurimman osan lehtien kärjistä.

Osasin vähän odottaa, ettei tule mitään valtavaa lössiä, kun asutaan täällä kuusessa, mutta on se tavallaan mukavampaakin pienellä porukalla. Varsinkin alkuillasta, kun vaan hengaa hienojen ihmisten kanssa omassa keittiössään pöydän ääressä ja pitää hauskaa (Joo, tavallinen viikonloppu ehkä monille). Ei siihen tarvitse mitään enempää.
En sinänsä tiedä oliko muilla hauskaa, mutta ainakin siltä se vaikutti, ja..uh.. kiitos. Merkitsi minulle aika paljon.

( Kuvamateriaalia! )

Ja
Post a picture in my comments of what you think describes me when you think about what/who I am. Give no written explanation. Just an image.
Post this in your journal and see what images you get.

Fuksiaisissa oli ihan hirveän kivaa. Mitä nyt olin vähän myöhässä ja kävelin keskelle ihmismassaa ja syntyi suuri hiljaisuus ja hiipparoin suoraan kuoharin luokse, koska ahdistuin. Mutta haluan ajatella, että aika pysähtyi, koska olin niin tyrmäävä, eikä suinkaan siksi, että kaikki mietti kuka helvetti tuo on. En tiedä kuinka monta kertaa selitin sen illan aikana, että olen oikeasti vuoden 2007 fuksi, mutta feilasin, katosin, aloitin uusiksi ja tahdon kavereita.
Bondasin kyllä enemmän niiden vanhempien kanssa. Suuri osa niistä uusista oli.. aika.. uh.. jotain mitä minä en ole.
Ja kirjallisuuden tyypit saa minulta sydämiä heti kun näen ne uusiksi. Piti suorittaa ulkona rasteja noin viiden-kuuden hengen ryhmissä, ja tämä porukka menee sinne tänne pelkällä tunteella ja vähät välittää miten se kaikki tulee ulos (tunsin suurta yhteenkuuluvuutta!). Meillä oli oma teemalaulu, joten kaikki rakasti meitä joka paikassa ennen kuin päästiin edes suorittamaan niitä rasteja. :D
Voitettiin koko roska ihan vaan sillä tunnepitoisella meuhkaamisella.

Ja hei, illan paras puku! Ehkä hieman säälittävä ja surullinen tapa vetää huomio itseensä, mutta ihan sama, tuollaisessa tianteessa tarvitsee kiinnittää huomiota, ettei jää nurkkaan yksinään.

Tykkään ihan sairaasti True Bloodista. Vähän yllättävää kyllä (varsinkin kun kulutin taas kaiken enrgiani sen dissaamiseen ennen kuin katsoin), mutta minusta se on aivan loistava. Kai se hahmokeskeisyys ja kaikki pieni parodia ja järjettömän hyvä dialogi vaan vetää niin kovin puoleensa taas. ;_; Ja on sen openingkin nyt ihan helvetin siisti!
Sitäpaitsi pisteet siitä, että vampyyrin nimi on Bill, eikä sen silmät vaihda väriä.

JYY:n kautta pääsee silloin tällöin mukaan luomuruokatilaukseen. Tuntui niin hyvältä mennä hakemaan niitä; 1kg ruisjauhoa, 1kg vehnäjauhoa, rypsiöljyä, chiliä, 2kg kaneliomenoita, luumuja ja ne maksoi vain 13 euroa. Olisi sieltä voinut tilata vaikka mitä. Kaikenlaisia hiutaleita, hilloja, myslejä, perunoita, kananmunia, hunajaa, mannaryyniä, leipää, en edes muista mitä kaikkea.
Luumuja ei saatu niin paljon, kun linnut söi sadon. Ja omputkin oli eri lajiketta, mutta hyvä vaan, saatiin nyt kanelia. ♥

..Fiilistelen nostalgiahöyryissä Nirvanan tahtiin. Minulla on ikävä jopa liian isoa, mustaa, kulahtanutta From the Muddy Banks of Wiskah -t-paitaani, jonka ostin 15:llä markalla kirpputorilta vuonna jotain. Ei sillä, että olisin koskaan jonkun Smells Like Teen Spiritin lisäksi tietoisesti kuullut mitään muuta kuin yhtä levyä ja sekin oli Unplugged in New York eli livelevy. Mutta ei se mitään, se oli hyvä levy ja se pyöri soittimessani paljon ja suurella rakkaudella!

Viisaudenhampaat on edelleen suussani ja on sellainen olo, ettei suuni aukea huomenaamulla.